Minä rakastan kaikkea kaunista. Kaikkea sellaista, mitä katsellessa sielu lepää. Minulla on harakan silmät, kaikki kirjava ja kimaltava viehättää minua. Minut on helppo saada innostumaan melkeimpä mistä vain. Ystävän antama onnittelukortti herättää uteliaisuuden: mitenköhän tämä on tehty? Kohta valmiina on kenkälaatikollinen erilaisia 3-ulotteisia ihanuuksia. Kaverin kaulassa roikkuu punainen lasisydän kauniitten helmien rinnalla. Seuraavassa hetkessä olen jo haalinut kasapäin kaikkea, mitä voin kuvitella tarvitsevani samantapaisen korun tekemiseen. Naapurin emäntä kertoo hopeakoruharrastuksestaan. Näytä minulle, pyydän. Kohta on minullakin veiviä ja sahaa, korukiviä ja hopealankaa. Googlaamalla löytyy ohjeet mihin hyvänsä, onneksi. Minä en malta odottaa sopivaa kansalaisopiston kurssia, minun pitää joutua heti kokeilemaan.
Ihmiselämä on liian lyhyt siihen, että kaikkea kiinnostavaa ehtisi kokeilla. Mitään ei ehdi oppia niin paljoa, että voisi kutsua itseään taitavaksi. Yrittämällä ja erehtymällä kipuan perä edellä puuhun kerta toisensa jälkeen. Soitellen menen sotaan kuin sotaan. Joskus onnistaa, toisinaan täyttyy roskis tai leipäuuni syttyy pilalle menneillä räpellyksillä. Yhtä kaikki, käsin tekeminen on ihanaa. Tuote ei ole yhtä merkityksellinen, kuin tekemiseen käytetty aika. Kätten askaroidessa askartelee myös mieli. Ajatukset jäsentyvät, myräkät tyyntyvät. Tämä on toimintaterapiaa parhaimmillaan.
Oletko kuullut Hannele Huovin sadun lasikorvaisesta lapsesta? Tuo tarina on kuin suoraan minun lapsuudestani. Olin herkkäkorvainen lapsi. Olen edelleenkin sitä. Äänet viehättävät minua. Melua kammoksun. Onko ihanampaa, kuin kuulla uneensa kissan tassujen ääni, kun se hiipii vuoteen vierelle ja valmistautuu hyppäämään? Tai kamalampaa, kuin sirkkelin ääni sahalla? Minä avaan korvani kauneuteen ja suljen ne rumuudelta. Kuuntelen paljon musiikkia, mutta nautin yhtälailla hiljaisuudesta. Omien ajatuksieni äänestä
Musiikki on minulle tärkeää. Soitan ja laulan mielelläni. Musiikki antaa ajatuksille siivet ja sanoittaa tunteet. Musiikilla voi ilmaista sellaista, mitä ei muuten kuvaamaan pysty. Pitää vain löytää sopivaa laulettavaa, soitettavaa ja kuunneltavaa. Usein parhaimmat löydöt tekee sattumalta. Samalla tavalla, kuin kirppareilla kierrellessä mukaan tarttuu jotakin sellaista, mitä on kaivannut. Tai sellaista, mitä kuvittelee joskus tarvitsevansa. Kappaleitten nimiä ja nuotteja on pianorahi pullollaan. Odottamassa oikeaa hetkeä. Aika tavaran kaupittaa.
Enkelit ovat minulle läheisiä. Olenhan enkelilapsosen äiti. Ja jos kauneutta sekä suloääniä rakastaa, ei voi olla rakastamatta myöskin enkeleitä. Minun enkelini syntyi varhain aamulla, tammikuisena pakkaspäivänä vuonna 2007. Kaunis ja ihana, täydellinen tyttölapsi. Enkeli jo syntyessään. Pienokainen, joka viipyi luonamme raskausajan ja muutti kohtukodistaan taivaaseen hetkeä ennen syntymäänsä. Tyttäreni synnyttyä olen saanut suurta lohtua ikävääni siitä tiedosta, että minä olen saanut oman enkelin. Enkelini kulkee aina kanssani, lähempänä minua, kuin yksikään lapsi äitiänsä. Minun pienokaiseni kulkee aina sydämessäni, sieltä häntä ei voi mikään ottaa pois. Voiko äiti enempää edes pyytää? En usko. Ei voi.